Pauli ja Senja

Tänään on Paulin nimipäivä, eilen oli Senjan. Tämä nimipari tuo mieleeni aina kalenterissa sen nähdessäni, erään pariskunnan, joka oli perheemme ystäviä, varsinkin isän. Isä oli jossain tullut tutuksi Paulin kanssa. Me muutkin sitten kävimme heidän mökissään melko usein kylässä. Varsinkin me lapset isän kanssa. Paulilla ja Senjalla oli usein karkkia lapsille, niin olihan sinne mieluista mennä. Niin oli tosin ilman karkkiakin:)

Heidän kotinsa oli pieni, mutta kodikas mökki. Siinä oli kaksi pientä huonetta, joista toinen oli samalla keittiö, mutta siinäkin nukuttiin. Tuon huoneen ja pikkuruisen makuukamarin välissä oli pieni eteinen. Myöhemmin mökkiin rakennettiin vähän isompi eteinen, jolloin mökki sai samalla vähän lisätilaa. Niin paljon heillä kävimme, että vuosikymmenten jälkeenkin muistan suurinpiirtein miten huonekaluja oli sijoitettu. Kiinnostava minusta oli sellainen keittiössä oleva "emännänkaappi".

Vaikka mökki oli pieni, pihapiiri oli kohtuullisen iso.  Lähempänä mökkiä oli jonkinlainen varastorakennus ja "pikkula". Tuota sanaa heillä siitä yhdestä välttämättömyydestä käytettiin ja se sana tuntui minusta niin erikoiselta. Vähän kauempana mökistä sijaitsi saurarakennus. Välillä meitä koko perhettä kutsuttiin heille saunaan ja silloin äitikin yleensä lähti mukaan. Mehän asuimme itse yhdessä vaiheessa sellaisessa vuokramökissä, jossa ei ollut saunaa, ei edes kaivoa. Nuo saunakutsut ajoittuvat mielestäni juuri tähän aikaan.

Joskus saimme heiltä siihen pieneen vuokramökkiimme vanhanaikaisen, tummanruskean päästävedettävän sängyn. Siinä nukuimme siskoni kanssa vierekkäin. Jossain vaiheessa se sänky kävi meillä tarpeettomaksi, ja sellainen mielikuva minulla on, että isä olisi laittanut sen polttopuiksi, mistä sitten antajat olivat pahoillaan. Minustakin sänky olisi saanut pysyä ehjänä. Mutta ehkäpä vanhemmillani oli alituinen mietintä, mistä seuraavat polttopuut ostetaan, kun ostettavahan ne aina oli, niin ilmaiset poltettavat varmaan hyödynnettiin mielellään.

Eräänä kesäpäivänä 70-luvun alkupuolella meidän piti mennä Kirjuriin (Porin Kirjurinluoto); siis isä, minä ja siskoni, Senja ja Pauli, sekä heidän poikansa  Matti ystävänsä Ullan kanssa. Reissupäivän aamuna isä oli pahoinvointinen, muistaakseni häntä otti sydämestä. Meidät lapset laitettiin kuitenkin menemään Kirjuriin näiden tuttavien kanssa. Menimme sinne Ullan autolla. Mieluummin olisimme lähteneet, jos isäkin olisi tullut mukaan, mutta oli meillä kiva reissu silti. Meille ostettiin jopa kuvissa näkyvät hatut:) Reissusta on muutamia valokuvia. Sellainenkin kuva oli, jossa oltiin Porin torilla. En löytänyt sitä minulta, liekö se sittten äidin albumissa.  Kuvat oli kai Ullan ottamia.

Kun olin ehkä 9-vuotias, sain jonain merkkipäivänäni samalla kertaa kortit isältä ja Matilta. Mattihan oli myös isän kaveri. He olivat käsittääkseni yksissä tuumin kortit ostaneet.  Ne ovat minulla tallessa yhä. Samoin on tallessa muutama kortti ja kirje, joita Pauli meille joskus kirjoitti.

Kun me lapset kasvoimme isommiksi, käyntimme heillä hiipuivat ja loppuivat, ja niin vieraannuimme heistä. Kerran kävi niin, että kun me asuimme jo kerrostalolla, kuulimme, että Paulin mopo, sellainen vihreä pappatunturi, oli varastettu. Me olimme nähneet samanlaisen mopon kerrostalon seinustalla takapihalla. Ja niin vain kävi myöhemmin ilmi, että sepä oli se Paulin mopo.

Tähänpä taidankin tämän muistelun nyt päättää.

Laitan tähän vielä pari kuvaa samalta  aikakaudelta, ja sen mökin pihapiiristä, jossa silloin asuimme. Kuvissa minä, siskoni, äiti ja isä. Nämä kuvat ovat ovat isä ja äiti vuorotellen ottaneet.

Hyvää viikonloppua itsekullekin:)