Mitä rukous ei ole?

Se ei ole meidän avutonta yritystämme saada ääntämme kuuluviin jonnekin avaruuteen.
Se ei ole "saippuakuplien puhaltamista", vain todetaksemme niiden hajoavan heti kohta.
Se ei ole "tähtisadetikun heiluttelua" toivoen, että kirkkaat säteet ulottuisivat taivaaseen asti.

Se on jotain ihan muuta.

Se on jotain sellaista, jonka Jumala itse ottaa vastaan meidän suustamme ja ajatuksistamme.
Se on jotain, josta ei yksikään sana tai kirjain mene hukkaan; ei väänny muuksi, vaan kaikki päätyy tarkoin ja oikein kuultavaksi ja talteen.
Se on jotain, jolla on valtava voima vaikuttaa asioihin.

Se on jotain ... niin ihmeellistä, että järkemme ei sitä käsitä.
Ja koska yritämme mahduttaa sen järkeemme, emme osaa sitä käyttää ja ottaa lukuun...

Tästä löytyi minun mielestäni erittäin hyvä teksti rukouksesta, ajatuksia herättävä:
"Rukous - ennen kaikkea" (Hannu Vuorinen/Seurakuntalainen)

Nythän on menossa eri kirkkokuntien yhteinen rukousviikkokin, jolloin siihen liittyviä  yhteiskristillisiä tilaisuuksia on monissa seurakunnissa - yhteisesti toteutettuina:)