Toivon sanoman julistamisen tarve

(Tämä on eilistä; olin kirjoittanut jo eilen, ja julkaissutkin sen toisessa blogissani. Tulkoon nyt tännekin, kun teksti kerran oli tännekin luonnoksiin talletettuna.):

Rukoilin tänä aamuna omien ahdistuneiden ajatusteni vuoksi Jumalaa. Mieleen tulivat sitten myös muut ahdistetut; kaikenlaiset toivoa vailla olevat. Pyysin heillekin  apua, ja toivon sanomaa tuotavan; heille, joita on paljon. Ihmisen päältä ei välttämättä voi hänen ahdistuksiaan ja tarpeitaan nähdä. Joku voi näyttää oikein hyvivoivalta ja pärjäävältä kaikin tavoin, mutta olla silti suuressa hädässä sisimmässään. Joku toinen taas voi näyttää siltä, että kaikkea tarvitsee, mutta voi hyvin sisimmässään. 

Päivän luettavat kun otin sitten esiin, oli niissä mielestäni samaa asiaa:

"Jeesus kulki sitten kaikissa kaupungeissa ja kylissä. Hän opetti ilosanomaa taivasten valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat. 

Kun hän näki ihmisjoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla.

 

Silloin hän sanoi: "Satoa on paljon,

mutta sadonkorjaajia vähän.

Pyytäkää siis Herraa, jolle sato kuuluu,

lähettämään väkeä elonkorjuuseen." 

Matt. 9:35-38 KR-92

"Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja antoi heille vallan karkottaa saastaisia henkiä ja parantaa kaikkia tauteja ja vaivoja." ... "ja julistakaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle.' Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa." Matt. 10:1,7-8 KR-92

Kirjavinkki: Minä pidän sinusta huolen

Löysin tämän kirjan syksyllä kirppikseltä. Kun olin sitä hieman kirpparilla silmäillyt, totesin kirjan olevan varmaankin minulle mieleen. Ja niin todella on ollut! Siinä on rohkaisevia, lyhyitä tekstejä eri kirjoittajilta, vieläpä kauniiden kuvien kera. Tekstit ovat väsyneellekin helppoja luettavia, sillä monet ovat niin lyhyitä, että sivulla voi olla kahdenkin kirjoittajan sanoja. Mutta puhukoon se juuri puolestaan, että aina ei tarvita monia sanoja siihen, että teksti on vaikuttava!

Kirja: Minä pidän sinusta huolen. Ikuisia ajatuksia rakastavan Jumalan huolenpidosta. Kirjaan tekstit koonnut Sirpa Laurila. Kirjan kuvat Pia Haatajan. Kustantaja Sley-Media Oy, 2021.

Kirjan toimittanut Sirpa Laurila,  sanoo alkusanoissaan lukijalle näin: 

"Hyvä lukija. Toivon, että nämä tekstit saavat olla Sinulle hiljaisten hetkien ilona, rohkaisuna ja lohtuna. Toivon mukaan ne herättävät Sinussa samanlaisia ihastuksen ja hämmästyksen tunteita kuin minulle niiden äärellä. Meillä on ihmeellinen Jumala." 

Kirjan takakansi sanoo vielä mm. näin: "Kovin usein huolehdimme ja hätäilemme sitä, mitä itse olemme, teemme ja jaksamme. Kaikki saavutuksemme ja koko elämämme lepäävät kuitenkin Jumalan varassa". Ja takakansi kertoo myös sen, että kirjoittajina on ihmisiä "kirkon 2000-vuotisen historian ajalta". 

Tätä kirjaa löytyy netin mukaan monista paikoista, myös käytettynä saa. Ja Sleyn omilta sivuilta tätä saa myös pdf-versiona tilattua, jolloin ei mene postikulujakaan.

Nyt tekeillä tällaiset sukat

Eilen piirsin vähän aikomusta. Sain yhdeltä tyttäreltä punaruskeaa lankaa, joka oli jäänyt hänen projektistaan. Oli sitten jo ennestään saatuna toiselta tyttäreltä vaaleansinistä lankaa, ja myös kolmannelta tyttäreltä joskus saatua tummempaa, kimaltelevaa sinistä lankaa, kuten myös itsellä vielä ennestään vähän tähän sopivaa. Näiden lankojen väreistä se lähti, ja ylläni olleiden vaatteiden väreistä☀️

Kevätsukat jämälangoista☀️

Vaikka kesä on tulossa (ja vaikka ei siltä nyt näytä, kun auton päälläkin on lunta melkein 20 cm) tarvitaan sukkia kylmille lattioille.  Innostuin aiemmin saaduista jämälangoista tekemään lyhytvartisia kevätsukkia. Ensin tein yksiväriset. Toiset tein moniväriset, ja ne ei tasaraitaisesti, koska en ollut tasavarma, että miten langat riittäisivät siihen, että sukat olisivat samanlaiset. Niinpä niistä tuli tehtyä tällaiset:

Aiemmin tehdyt yksiväriset ovat tuossa alla. 

Tuntuu siltä, että vieläkin olisi hieman innostusta tällaisten tekemiseen. Täytyy vielä tutkailla lankoja, millaiset kevät/kesäsukat olisi mahdollista jämälangoista tehdä. Tai sitten ostaa kivanvärisen lankakerän☀️

Kesä on lähempänä - kuin joulu. Mutta siltä ei tunnu...

Niin, nyt on jo huhtikuun puoliväli, ja kesä jo todella lähellä. Mutta siltä ei tunnu, koska lunta on vielä paljon maassa. Ja mielessä enemmän mennyt talvi, kuin tuleva kesä. Silti se ei muuta sitä tosiasiaa, että kesä on lähempänä meitä nyt, kuin joulu. Kesän tulo on varmempi kuin väistyvän talven valta, vaikka onkin vielä lumi näkyvissä. Tulee mieleen, että samoin on taivaallisen "kesän" laita. Se on varmempi kuin tämä ajallinen, ja nyt vielä silmiimme näkyvän, "talven", valta. Kesä on lähellä, lähempänä kuin osaamme kuvitella!

Noita mietin aamulla, kun ikkunasta katsoen näyttää niin tympeältä ja harmaalta. Se vanha (v. 2020) Päivän tunnussana tarjoili tälle päivälle tällaista luettavaa:

"Minun vanhurskauteni on lähellä, minä tuon pelastuksen ja luja käteni jakaa kansoille oikeutta." Jesaja 51:5 KR-92

"Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudesssaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista." 1. Pietarin kirje, 1:3 KR-92

- Niin, esikoisena siinä... Sitten me muut. -

Ja vielä tällaiset kohdat oli, Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja niistä - jotka Jeesuksen olivat todistettavasti sen jälkeen nähneet: Joh. 20:1-10 sekä 1. Kor. 15:1-11

Johanneksen evankeliumi 20:1-10  KR-92

1. Korinttolaiskirje 15:1-11  KR-92

Jos hän kuitenkin hylkää? - Anna näiden lämmittää tänään sydäntäsi❤️

"ei Herra hylkää iankaikkisesti,

 jos hän on murheelliseksi saattanut, 

osoittaa hän laupeutta suuressa armossansa"

"kärsihän Kristus ainutkertaisen kuoleman,

vanhurskas syntisten puolesta"

"minä olen sinut nimeltä kutsunut, 

sinä olet minun"

"sen suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa,

kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä"

"ystäviksi minä sanon teitä"

Lämmittäköön nämä  vapaasti muistellut sanat  sydäntäsi, kuten ne lämmittävät minuakin☀️🌿☀️

Tänään tehty kuva karkkilaatikoon

 

Olin säästellyt tuota laatikkoa juuri tällaiseen tarkoitukseen; siinähän tulee kuvalle samalla kehys😊

Olitko sinä, Jeesus, koskaan masentunut?

Minä olen alituiseen. Mutta olitko sinä koskaan? Sinullahan oli niin vahva yhteys Isän kanssa kuitenkin. Mutta Golgatan tapahtumien edellä kuitenkin aloit kauhistua ja tulla tuskaan, ja oli tuskanhiki. Ja ihan tavallisena arkenasi halusit olla välillä itseksesi, että sait puhua Isän kanssa. Mitähän kaikkea tunsit, mitä ajattelit, puhuit, Isälle niinä hetkinä? Entä olitko koskaan sairas? Meitä kiusaa milloin mikäkin vaiva, ja ne aiheuttavat omat kurjat ajatuksensa. Sinun sanottiin kyllä kantaneen meidän sairautemmekin ristin puulle.... Mitä se sitten tarkoittaakin?  Synnin sairauttako vai/ja kaikkea muutakin? Sitä mitä sairaus saa meissä aikaan?

Sinä olit kuitenkin ihminen täällä ollessasi niinkuin mekin. Sinullakin oli varmasti ne omat hetkesi, joiden tunteita ja ajatuksia et halunnut jakaa muiden - kuin Isäsi kanssa. Kävit niinä yksinäisinä hetkinäsi Isän luona juuri saamassa lohdutusta ja virkistystä, että jaksaisit olla toisten seurassa, ja kaikenlaisen avun tuoja ihmisille.

Kun olin aamulla kirjoittanut näitä vihkoon, lueskelin siitä käyttämästäni vanhasta Päivän Sanasta jakeita, jolloin tuli esiin mm. pääsiäiseenkin liittyviä jakeita: Joh. 13:1-15. Luin hieman pidemmälle tuota. Ja jakeessa 20 tuli esiin myös Jeesuksen järkyttyminen: "Näin Jeesus puhui. Järkyttyneenä hän sanoi heille: "Totisesti: yksi teistä kavaltaa minut."  Siinä petti ystävä. Siinä oli mainittuna se tunne. Jeesus ei ollut tunteeton olento. Hän eli ja oli ihmisenä täällä. Joten kyllä hän ymmärtää meidän tuntemuksemme ja ajatuksemme myöskin. 

Valoisaa päivää sinulle☀️  Sitä toivon kyllä itsellenikin. Ja aurinkoa myös näkyviin.

---

Teksti oli eilistä vihkotekstiä. Sille on ikäänkuin  parina  (myös  tänään julkaisemani) edellinen teksti. Olisin voinut julkaista nämä toisessakin blogissani, mutta tänne ne nyt päätyivät kummatkin.

Älkää olko huolissanne mistään

(Tämä on vihkotekstiä parin päivän takaa.)

Sehän on se yksi Raamatun kohta, joka niin sanoo. Se ei suinkaan tarkoita, ettei huolia olisi... On niitä, ihan kuten muillakin ihmisillä. Mutta usein me kyllä hätäilemme liikaa - tarkoitan; vaivaamne päätämme turhan paljon sillä, miten mikäkin asia tulee menemään. Ja samaan aikaan olemme koko ajan Jumalan suunnitelmissa. Eilen (7.4.) katsoimme elokuvan Ruutista. Hän jos kuka, oli valittu olemaan niissä mukana. Mutta silti hän koki monet vaiheet, joissa inhimillisesti katsoen näytti, että kaikki menee varmaan hullusti, ja ei ainakaan siten, miten itse toivoisi... Tai mikä Jumalan aikomus kenties olisi.

Ja eilen meillekin tuli yllätys: vävy oli ostanut meille auton huutokaupasta! Me itse jopa saimme olla siinä kauppatahtuman loppusekunneilla mukana katselemassa, tajuamatta mitä todella on meneillään! Kiitos Jeesus kaikesta tästä! Siunaa vävyämme! Ja miten mekin olemme päätämme vaivanneet tällä autoasian järjestymisellä. Sinä näet kaiken ennalta. Sinulle ei ole yllätyksiä. Auta meitä myös kaikessa muussakin. Myös terveysmurheissamme, ja kaikessa mitä eteemme tulee minäkin päivänä.

Rukous: 

Anna uskon levollisuutta, kun tulee vastaan asioita

joista mielemme tulee niin levottomaksi. Muistuta, että Sinä kaikkea hallitset!

Jatkan vielä aiheesta:

Meillä on taipumus (minulla ainakin, ja tuskin olen ainut...) murehtia isompien seikkojen ohella lukuisia pieniä yksityiskohtia, että miten mikin menee, ja miten sovittaa niitä yhteen. Eikä ne tunnu sopivan millään. Ja me hätäännymme... kun emme osaa käytännössä ottaa Sinua lukuun, Jumala! Sinun apuasi ja hallintaasi, vaikka sinä et ole jättänyt tätä maailmaasi ajelehtimaan holtittomasti toivottomuuden meressä, vaan on Hallitsija, joka "kaikkea luontoa hallitsee". (En muista kenen sanoin...)

---

Tälle  tekstille on ikäänkuin pari, toinen tänään julkaisemani vihkoteksti, joka puolestaan on eiliseltä.

Yksi kuva-aihe

Aiheen lähde, luonnoksen kera, tuolla toisessa blogissani:

 https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2024/04/jumalan-suunnittelutoita.html

Tähän päivään

Laitan tähän linkin toisen blogini tämän aamun juttuun, jossa on jutun lopussa rukous tätä päivää varten - olkoon se päivä sitten mikä hyvänsä kun sitä kenties luetaan:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2024/04/ei-enaa-vieraana-vaan-tuttuna.html

Nappasin tähän kuvitukseksi tämän, kun se pöydälläni on oleillut. Jeesus voi yllättää meidät monin tavoin - ja milloin tahansa. Tuosta hetkestä se alkoi. Eikä hänen toimintansa ole loppunut, vaikka niin helposti luullaan. Hänhän rukoileekin meidän puolestamme; muun muassa.

Vielä tuosta kuvasta. Pikkulampaat ne kököttelee tuossa vanhassa kynälaatikossa, siinä kohtaa oli sopivasti niille sopiva aukko ja laatikkoa en ole raaskinut heittää pois, kun se miellyttää silmääni☀️

Ja tuli nyt tuon kirjoittaessani mieleen, että jos minä välitän tyhjästä laatikosta, miten paljon enemmän Jumala välittääkään omista tekemistään ihmisistä - sinusta, minusta, jokaisesta... ❤️

Kauppakäynti - Ja lopuksi "rehukassi" mukaan🙂

Olipa kiva kun Lidlin myyjä vinkkasi kassalla, että nyt olisi kahdella eurolla...

Lidlin hukka-ale kassi sisältöineen,  hinta 2 euroa.

Valkkasin tarjolla olevista tuollaisen kassin. Oli kiva, että myyjä antoi vinkin. Noita ei siellä aina suinkaan ole, ja voi helposti jäädä huomaamattakin. Olin niin ilahtunut tuosta löydöstä, että se päätyi heti jutun aiheeksi, kun oltiin saatu kauppatavarat kaappiin☀️ Nyt menenkin sitten kahvinkeittopuuhiin... ☕

Mämmilaatikon kanteen - vanha merikarhu muistelee

Kun oli tänään tavallista enemmän oltava vaakatasossa päivälläkin, niin totesin että siinäkin voi piirustella. Tekele tuli tehdyksi mämmilaatikon kanteen. Ensin piirsin ison puun toiseen reunaan. Sitten tuli vettä ja lokkeja (niitä linnut olevinaan, ulkomuodosta viis:) En tiedä mistä pujahti mieleen vähän niinkuin tarina; kai se oli ihan vain siitä, kun kuvaan jotain piti keksiä. Siitä tuli sitten  tarina. Siinäpä nyt sitten vanha merikarhu rannalla istuen viettää aikaa, ja muistelee. Hän muistelee vanhaa legendaa, että näihin rantavesiin olisi joskus laiva haaksirikkoutunut. Sen voi kuulemma joskus nähdä - hyvällä mielikuvituksella - aaltojen lomassa pilkottavan🌊

Mutta oli siitä vaikea saada valokuvaa, jossa se erottuisi. Ei auttanut nyt edes hyvä mielikuvitus, eikä valaistuksetkaan. Nyt on vain toivottava että sen hahmo näyttäytyy...

Pomarkussa taas - unessa

Eilen aamulla olin unessa muka ihmettelemässä vanhan kirkon vierustaan ilmaantuneita isohkoja puita. Piti sitten piirustella, ja ottaa kuvaan myös kirkkomaan kävelytie, joka menee aivan vanhan kirkon vierestä. Oli ylipäätään kivaa saada taas joku kuva-aihe kokeiltavaksi. Siinä samaisessa unessa esittelin myös muka jollekin ajatusta siitä, että vanhat komeat navetat voisi muuttaa komeiksi majoitustiloksi... Mutta siinä unessa hylkäsin itsekin ajatuksen kannattamattomana. 

Mutta että taas Pomarkku. Siellä olen unissaani ollut erinäisiä kertoja. Sepä oli kuitenkin lapsuuteni ja nuoruuteni paikka; vuodesta 1969 vuoteen 1992 yhtäjaksoisesti, ja muutama rippunen sen jälkeenkin. Mutta täälläkin olen jo asunut yhtä pitkään.

Edustakoon tuo punainen kirkon seinä samalla vaikka muitakin vanhoja kirkkoja ja kirkkopolkuja - ja muita muistorikkaita paikkoja☀️

Mutta joskus voisikin olla kiva yrittää ihan oikeasti vaikka Pomarkun kirkkojen kuvat tehdä. Niitähän on siellä peräti kaksi, ihan samalla kirkkomaalla lähekkäin ovat. Toinen, se uudempi kirkko, on harmaasta kivestä tehty. 

Kolme päivää oli kulunut...

He olivat uskossaan varmasti aivan runneltuja, puolikuolleita, niin järkyttyneitä kaikesta olivat. -"Miten tällaista saattoi tapahtua?" heidän sydämensä itkien varmaan huusi! Jeesus, johon he olivat kaiken toivonsa laittaneet, oli kuollut, vieläpä niin hirveällä tavalla, ja rikollisen tavoin.

"Muita hän on auttanut, auttakoon nyt itseään... jos on Jumalan Poika..." muisteli ehkä joku. Muisteliko kukaan tätä: "Ei hän ole kuollut, hän nukkuu..."

Se aamu oli yhtä harmaa, suorastaan musta - heidän mielessään, kuten oli ollut jo pari muutakin tätä ennen. Ei näyttänyt elämässä olevan enää mitää toivoa. Kaikki oli kuollut. Vain murhe tuntui enää olevan elossa.

MUTTA: Se oli se aamu... jolloin tapahtui kuitenkin se; että lähdettiin juosten viemään viestejä siitä, että Jeesus on noussut ylös! 

Aurinko nousi sittenkin sinä aamuna!☀️

---

Muutama päivä sitten kirjoitettua toisessa blogissani:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2024/03/aamu-millainen-olisi-ihana.html 

Se kosketti Jeesusta!

Nykyään käytetään paljon sanaa "koskettava", esim. erinäisissä uutisjutuissa. Mutta mikä sitten oikeasti mahtaa ketäkin koskettaa?

---

Vain muutama päivä ennen pääsiäistä. Jeesus tiesi jo, mitä tuleman piti. Mutta sitten häntä tuli - kirjaimellisestikin - koskettamaan yksi nainen kalliine tuoksuöljypulloineen. Mutta sillä oli Jeesukselle enemmän merkitystä, kuin mitä pöytäkumppanit ajattelivat.

Uskon, että se kosketti Jeesusta hyvin paljon. Hän tiesi, mitä aivan kohta tapahtuisi. Kenties Jeesus yllättyi suorastaan naisen teosta. (Kykenihän Jeesus ihmisenä ollessaan hämmästymään joidenkin ihmisten uskoakin). Hänellä oli ihmisen tunteet, ja nyt oli jo kauhistuttava kuolema oven edessä... Eikö se olisi murehduttanut ja kauhistuttanut häntä? (Getsemanen puutarhassa hän ainakin oli kauhuissaan). Mutta nyt, tässä, tulee yllättäen kesken aterian nainen, joka tekee Jeesukselle hyvä teon! Nainen uhrasi kalliin voiteensa, hän uskaltautui tulemaan tähän taloon, ja asettamaan itsensä alttiiksi arvostelulle ja hylkäämiselle. (Joita hän lienee paljon saanut osakseen aiemmin...). Mutta Jeesus ei hylännyt, eikä arvostellut - vaan asetti naisen arvostettuun asemaan.

Ja Jeesus itse - ilahtui tästä rakkauden teosta kaiken rakkaudettomuuden keskellä. Ehkäpä naisen teko, oli myös samalla viesti Isältä, että Isä kaiken näkee ja tietää; myös Jeesuksen inhimilliset tunteet kaikessa mitä koki, ja mitä tulossa vielä oli. 

Kun voiteen suloinen tuoksu täytti huoneen, eniten siitä ilahtui Jeesus... Muut keskittyivät paheksumaan naista.

.

Markus 14:3-9  KR-92

JEESUKSEN TEON TÄHDEN ON MEILLEKIN OVI AVATTUNA

Aikanaan sinnekin varmaan kasvoi ruoho 

Sen taistelun jäljiltä tallattuun maahan

Ja risti lahosi jonnekin

JEESUKSEN TEON TÄHDEN

ON MEILLE OVI AVOINNA

 

"Siihen aikaan

te elitte ilman Kristusta,

Israelin kansan ulkopuolella

ja osattomina liitoista ja niiden lupauksista, 

olitte maailmassa vailla toivoa ja vailla Jumalaa.

Mutta nyt

Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa,

hänen veressään, tuonut lähelleen teidät,

jotka ennen olitte kaukana hänestä.

Kristus on

meidän rauhamme.

Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi

ja kuolemallaan hajottanut

niitä erottavan vihollisuuden muurin.

Hän on kumonnut lain käskyineen ja

säädöksineen, jotta hän omassa itsessään

loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi,

ja näin hän on tehnyt rauhan.

Ristillä kuollessaan hän omassa ruumiissaan

sai aikaan sovinnon

Jumalan ja näiden molempien välille

ja teki näin lopun vihollisuudesta.

Hän tuli julistamaan

rauhaa teille, jotka olitte kaukana,

ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä.

Hän on avannut meille molemmille

pääsyn Isän luo 

yhden ja saman Hengen johdattamana."

Efesolaiskirje 2:2-18 KR-92

---

Ja tässä alla, jos huvittaa lukea; niin on juttua siitä, miten erikoisia teitä Jumala voi suunnitelmiaan toteuttaa. Sellaisia, ettei meille tulisi varmaan mieleen moiset kiemurat, vaan oikoisimme varmaan oman näköisiksi niitä:

https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2024/03/juuria-tarkeita-sivuhenkiloita.html

Keltainen torkkupeitto:) Ja mitä sen kaveriksi...

Olen huomioinut toisten blogeissa olleen haasteen keltaisesta... Ja muistin tämän jo aiemmin ottamani kuvan. Ostin joskus Kontista muistaakseni tuon kangaspalan, ajatuksella käyttää se punaisen nojatuolin päälle. Mutta se päätyikin aurinkoiseksi, kevyeksi torkkupeitoksi, joka on päivittäin käytössä - eikä pelkästään vain minulla☀️ Tänäänkin jo tosin olen itse ehtinyt tuon alla pienen lukuhetken viettää. Pelkkä lukuhetki, kun ei vielä uni kutsunut.

Luin muutaman luvun kirjasta: Ristiinan kirkonmäeltä. Kirjan on kirjoittanut Pirjo Palm. Hän toimi ennen eläkkeelle jäämistään Ristiinan aluekappalaisena. Kirjassa  on Pirjon kirjoittamia rohkaisevia tekstejä, joita on julkaistu v. 2012 - 2022 aikana paikallislehti Riistiinalaisen Kirkonmäeltä -palstalla. Kirja on julkaistu v. 2022.

Näihin aiottuihin - tulee sitten uni, tai ei - päivälepohetkiini, olen varannut yleensä muutamia rohkaisevia sanoja sisältäviä luettavia, joku yhdistelmä näistä yleensä: pienikokoinen Raamattu, Uusi Testamentti, omatekoinen pikku kirjanen käsinkirjoittamineni rohkaisujakeineen ja/tai lisäksi voi olla joku muukin kirja; kuten nyt tämä Pirjon. Taannoin oli Simojoen kirja. Välillä osa kristillistä Thoenen pariskunnan romaanisarjaa - joko Jeesuksen ajalta, tai jotain muuta☀️ On ihan yhtä hyvä, jos virkistyy nukkuessaan - tai lukiessaan🙂 

Vesiväripiirros vuodelta 2000, ja pari muutakin vanhaa

Näitä kolmea yhdistää sen lisäksi, että ovat tekemiäni; myöskin se, että ovat muussa omistuksessa. Sain taannoin kuvat näistä, kun tuli mieleen, että tämmöisetkin joskus tein. Tämän ensimmäisen kuvan takana on aikanaan kirjoittamani lappunen, mitä olin mallina käyttänyt. 

Tuo porttikuva tuli nyt taas mieleen, kun luin tänä aamuna blogiystävän jutun, jossa on portista  enemmänkin:

https://kastepilvi.blogspot.com/2024/03/porttien-portti-ja-juudas-iskariot.html

Tämä toinen kuva on tehty v. 2001. Jompikumpi näistä kahdesta, varmastikin juuri tämä toinen, (ellei peräti molemmat) oli pyydetty minulta, että tekisin. Siinäkin takana kirjoittamani selitys, mikä oli ollut mallina. Sitä en vain enää muista, miksi oli uutta kuvaa toivottu, kun kerran painokuva oli ollut? Ehkä se oli ollut jo huonokuntoinen, tai mitä lie.

 

Kolmas kuva on v. 2002. Kun näitä kuvia sain, oli siinä tämäkin, jonka omakseni tunnistin, mutta sen olin aivan täysin unohtanut että olin tuommoisenkin tehnyt. Kaksi edellistä sentään tuli mieleen näin aikojen päästä, ja niistä vartavasten  pyysin kuvat. Mutta sain kylkiäisenä vielä tämän kolmannenkin, jossa aihe onkin jo selvästi täkäläinen:) 

---

Ja kun tässä nyt muistellaan vanhoja, niin olen muistellut tänään sitäkin, että isäni kuolemasta tulee tänään 30 vuotta.  Tänään myös on yhden vastikään kuolleen tätini hautaus. Ja muutama päivä sitten kuulin erään pitkäaikaisen ystäni kuolleen. Sellaisia muisteloita nyt.

Kun jopa Zeuksen pappi vaikuttui

Tapahtui Lystrassa: Jopa Zeuksen pappi vaikuttui! Hän, ja muutkin, ajattelivat jumalien ihmishahmossa tulleen heidän luokseen. Ja minkä vuoksi he niin ajattelivat? Koska heidän silmiensä edessä tapahtui kiistämätön ihme: rampa mies, joka ei ollut koskaan kävellyt, oikaisi jalkansa, hypähti pystyyn ja käveli. 

Väki kaupungissa ajatteli Paavalin ja Barnabaan olevan jumalia, jonka ajatuksen he itse kiireesti torjuivat. Eiväthän he olleet jumalia. Mutta elävä Jumala, kaiken luonut, toimi heidän kauttaan. 

 

Mutta sitten sinne tuli muualta väkeä, jotka sammuttivat orastavan uskon...

Paavali kirjoitti joskus: "Tehän kaipaatte todistetta siitä, että minussa puhuu Kristus. Hän ei ole teidän edessänne heikko, vaan näyttää voimansa teidän keskuudessanne." Tämä oli Korinttoon kirjoitetusta 2. kirjeestä, luku 13, jae 3.*

Yllämainitun Lystran kaupungin väelle hän ja Barnabas puhuivat (yleensä Paavali oli se, joka puhui): "Mitä te oikein teette? Ihmisiä me vain olemme, samanlaisia kuin te. Me julistamme teille hyvää sanomaa ja kehotamme teitä luopumaan näistä tyhjänpäiväisistä jumalista ja kääntymään elävän Jumalan puoleen, hänen, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on.

Menneiden sukupolvien aikana hän on sallinut kaikkien kansojen kulkea omia teitään, mutta silti hän ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään. Hän on tehnyt teille hyvää, hän on antanut vettä taivaalta ja sadon ajallaan, hän on ravinnut teidät ja täyttänyt teidät ilolla."

Näin puhuen he vaivoin saivat kansan estetyksi uhraamasta heille." Apostolien teot, luku 14, jakeet 15-17.*

Mutta sitten sinne tuli muualta väkeä, jotka sammuttivat orastavan uskon...

JUMALAN ANTAMA TODISTE

Nyt puhuu Jeesus: "jos itse todistan puolestani, ei todistukseni ole pätevä. mutta minusta todistaakin toinen, ja minä tiedän, että todistus, jonka hän minusta antaa, on pätevä.

Te lähetitte edustajanne Johanneksen luo, jä hän todisti totuuden puolesta. En minä tarvitse ihmisen todistusta, mutta sanon teille tämän, jotta pelastuisitte. Johannes oli kirkkaalla liekillä palava lamppu, mutta vain hetken aikaa te halusitte nauttia hänen valostaan.

 

"Minulla on todistus, joka on Johanneksen todistusta painavampi: teot, jotka isä on antanut tehtäväkseni.  Nämä teot, jotka minä teen, todistavat, että isä on minut lähettänyt. Myös isä itse, minun lähettäjäni, on antanut minusta todistuksen. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntään ettekä nähneet hänen kasvojaan, eikä hänen sanansa pysy teissä, sillä te ette usko sitä, jonka hän on lähettänyt. Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän - ja nehän juuri todistavat minusta."  Johanneksen evankeliumi, luku 5, jakeet 31-39.* 

Hän sanoi vielä näinkin - sen jälkeen kun oli antanut suurelle kansanjoukolle leipää - ja kansa sen vuoksi juoksi hänen perässään: "mutta te, niinkuin olen teille sanonut, olette nähneet minut ettekä kuitenkaan usko." 

Johanneksen evankeliumi, luvusta 6, jae 36.*

Miten onkin niin, että meillä on taipumus - vahva sellainen - selittää kaikki Jumalan teot joksikin aivan muuksi... Sen saa aikaan se, joka tahtoo tulla meistä nyhtämään jokaisen meihin kylvetyn Jumalan sanan siemenen, ja hävittämään mahdollisesti jo syntyneen uskon taimen... Se on se sielujemme, ja ikuisen taivaallisen vihollinen: saatana. Sitä, ja sen vaikutusta meissä, kavahtakaamme! Kääntäkäämme kasvomme, ajatuksemme, toivomme elävää Jumalaa kohti...☀️

🌻🌷🌼🌹

*Kaikki jakeet v. 1992 suomennoksesta.

----

Ja laitanpa vielä tämänkin tähän, kun leivästäkin tuossa jo oli puhetta. Tein eilen iltapäivällä leivän. Sellaisen laiskan naisen version, eli yksi jättiileipä pellille, ettei tarvitse taikinan kanssa paljoa touhuta:) Leivän teko sai alkunsa kaurapuurosta, jota aamulta jäi. 

Ja tänä aamuna vähän hämmästyin, kun leivästä oli jäljellä enää puolet... No, hyvä kun on tehnyt kauppansa😃