Ostin eilen "päivänpelastajista" pari satsia pitkiä paprikoita. Tein niistä täytettyjä paprikoita. En ollut varautunut aineksilla tällaisiin yllätyslöytöihin, joten mietinkin kotona, että onko sopivia täyteaineita. Oli jauhelihaa, ja sitten päätin hyödyntää tässä yhden tulisen ruoanjämän, joka oli sellaisesta kauraa, ym. sisältävästä valmissekoituksesta tehty. Hyvältä näyttävä kaupassa, mutta meistä liian tulinen. Se sopi kuitenkin ruskistetun jauhelihan kanssa täytteeksi, kun siihen vielä lisäsi yhden tomaattipyreputkilon loput.
Kansaa oli tavallista enemmän liikkeellä. Sokea mies kuunteli hälinää. Yhtäkkiä hänen huomionsa terästäytyi, ja jopa hänen ryhtinsä tuntui kohenevan, sillä hän oli ollut kuulevinaan sanan: Jeesus... Mies kuunteli tarkasti ja yritti sulkea mielessään kaikki muut, häiritsevät äänet pois, ja kuunnella, oliko hän todella kuullut oikein. Mutta se kaikki oli vaikeaa. Vihdoin hän kysyi ohikulkijoilta, mitä oikein oli meneillään? Kuka oli liikkeellä? Jeesus se kuulemma oli. Nyt mies ei enää hillinnyt itseään. Hän ryhtyi huutamaan Jeesusta kovalla äänellä. Ympärillä olevia moinen häiritsi ja he käskivät hänen lakata huutamasta. Mutta mies vain kovensi ääntään ja huusi entistä kovempaa: JEESUS! JEESUS! Hän ei lopettanut, vaikka hänen käskettiin sulkea suunsa. Mutta mitä tapahtui vähän matkan päässä? Siellä Jeesus käski tuoda miehen luokseen. Nyt hiljenivät ympärillä olijat ja väkijoukkoon aukesi kulkureitti niille, jotka tulivat noutamaan sitä sokeaa. Hänen luokseen tullessaan he sanoivat: Tule! Jeesus kutsuu sinua...
Ja loppu onkin historiaa, jonka voi lukea Raamatusta vaikka Markuksen evankeliumin luvusta 10:46-52. Tai lääkäri Luukkaan kirjoittamasta selvityksestä, jota evankeliumiksi kutsumme: luku 18 ja jakeet 35-43. Tulin aamulla lukeneeksi tuon tapauksen juuri Luukkaan kertomana ja kirjoitin siitä toiseen blogiini ja toisenlaisia ajatuksia:
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/03/kun-ei-ymmarrys-eika-nakokyky-riita.html
Olisin halunnut tuosta sokeasta, ja liikkeellä olevan väen paljoudesta, ja Jeesuksen lähellä olemisesta, jonkin kuvan piirtää, mutta sanallinen "kuva" oli helpompi tehdä.
YLE:n uutisissa Ylioppilaskunnan laulajat ja kansa laulaa yhdessä "Oi Ukraina"! Siis muuten Finlandian sanoin. Kannattaa malttaa ja katsoa sen ekan esityksen jälkeen vielä se toinen esitys, uudestaan laulettuna, sillä se kuuluu vielä upeammin.
🇫🇮 🇺🇦
https://yle.fi/uutiset/3-12338427
Kirjoitin eilen, kuinka aikomus oli tehdä iso maisemakuva sille jämäkartongille... Mutta niin se vaan näivettyi sellaiseksi tänä aamuna, että sen eilisen pienen värikokeilun päälle vain laitoin lisää väriä... Siinä se maisema. En jaksanut ruveta muuhun, mutta väriä piti saada johonkin vedellä, ja nyt se oli sitten tuohon. Siinä kun jotain piirustushommaa tekee, voi saada ajatuksia vähän muualle, kuin vain niihin ikäviin asioihin.
Sotauutiset masentaa. Niitä on tullut seurattua varmaan liiankin tiiviisti. Mutta siinä on sekin, että jos ei ollenkaan niitä seuraa, niin käytännössä loppuu helposti sitten rukouskin... "Poissa silmistä, poissa mielestä." Niinhän se helposti on. Mutta voisi kyllä vähentää sitä seuraamista ainakin jonkin verran. Ei se asia meidän käsissämme kuitenkaan ole.
En muista, että olisi muulloin niin tullut seurattua mitään tällaisia. Osittain se johtuu ihan laitteistakin varmaan, kun nythän se käy niin kätevästi. Mutta toinen puoli kiinnostuksesta on sitäkin, että tähän osaa helpommin itsensäkin kuvitella. Kyseessä naapurimaa, ja rajakaan ei kovin kaukana ole. Sitten muistaa, millaista oli esim. pienten lasten kanssa reissaaminen aikanaan. Ja nyt on nähnyt, kuinka lasten kanssa ihmiset pakenee. Joka on aivan omaa luokkaansa hankaluuksineen. Sellaista, että on vaikea edes kuvitella, miten he ylipäätään selviävät.
Mutta tällaista täältä nyt. Aamu oli harmaa, mutta nytpä näkyy ulkona jälkeen aurinkokin☀️
Arkkipiispa Tapio Luoman aamuhartaus 25.2. kuunneltavissa tästä:
https://areena.yle.fi/audio/1-61035402
Bongasin sen Seurakuntalainen -sivustolta: jossa oli muutamia poimintoja mainitusta arkkipiispan aamuhartaudesta:
https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/arkkipiispa-tapio-luoma-jokainen-meista-tarvitsee-toivoa/
Toivoa sinunkin tähän päivääsi!
Olen viime aikoina käyttänyt niin paljon vesiväripaperia, että lehtiöiden loppu häämöttää. Olen ostanut niitä yleensä Joensuussa käydessä, koska sellaista paksumpaa vesiväripaperia ei ruokakaupasta yleensä löydy. Isoista marketeista sitten löytyy. Niinpä olen nyt paperin loppumista ajatellessa miettinyt ratkaisuja siihen tilanteeseen, jolloin ei yhtään oikeaa vesiväripaperia ole, ja uusi lehtiö on vielä hakematta. Kierrätyskonsteja siis. Olenkin jo hyödyntänyt sitä aiemmin, että tyystin pilalle menneitä tekeleitä on otettu uusiokäyttöön. Niistä voi toisen puolen hyödyntää. Olen leikannut niistä isoja arkkeja pienemmiksi. Niitä mulla onkin laatikossa joitakin.
Mutta eilen osui silmäni yhden lahjapaperirulllan ruskehtavaan sisuskartonkiin. Sehän on vähän tukevampaa. Siinähän toimisi vahavärit, joita on valkoisella paperilla ollut vaikea saada riittävän näkyväksi. Leikkasin pienen palasen kokeeksi.
Hyvin näkyy värit siinä. Minulle jäi nyt iso, kapea pala, johon ainakin haaveilen tekeväni ikäänkuin panoraamakuvan, eli jonkin vaaramaiseman.
Mutta sitten keksin tänä aamuna kokeilla tyhjää kirjekuorta. Sehän on aika ohutta, mutta materiaalia saa runsaasti, kun laskujahan laatikkoon aina pukkaa. Ja metsäistä siihen sudittiin...
Kokeilu on märkä tuossa ja märkänähän rypistyvät, ja väritkin sitten valuvat ties minne. Mutta jos kastelisi ja antaisi kuivua ja tekisi valmiiksi leikattuja arkkeja etukäteen näistä. Voisi kokeilla.
No, tässäpä oli nyt tällaista arkihöpinää tänä aamuna.
Jaksamusta itsekullekin tähän viikkoon!☀️🙏
Ostinpa tässä joitakin päiviä sitten ketsuppia. Ja otin tarkoituksella juuri tämän, kun huomasin missä se oli tehty: Ukrainassa. Tarkemmin sanottuna Hersonin alueella, jonka tiedon luin tuosta allaolevasta linkistä. Kuten senkin, että kyseinen firma on ruotsalaisten perustama. Ei ole jäänyt juuri mieleen aiemmin, että ukrainalaisia tuotteita olisi ollut. Ellei sitten tuota ketsuppia ole joskus aiemminkin ostettu. Mutta nyt herää mieleen kysymys, voiko tehdas vielä olla toiminnassa... Ja mitä kuuluu niille ihmisille, jotka siellä ovat työskennelleet...
https://en.wikipedia.org/wiki/Chumak_(company)
Jostain luin aika äskettäin sellaisenkin tiedon, että Ukraina on ollut Euroopan vilja-aitta. Siitä kun tuli isännän kanssa puhe, niin hän sanoi, että 30-luvulla ukrainalaisia tapettiin nälkään! Isäntä kehotti minua laittamaan hakuun aiheen: Ukrainan nälänhätä. Ja siitä löytyy tietoa. Löytyipä vielä siitä aiheesta tehty elokuvakin. Alla linkki Iltasanomien juttuun viime lokakuulta, kuinka Venäjällä oli tultu häiritsemään sen elokuvan katselua. Elokuvan nimi on Mr. Jones. Elokuva perustuu todellisuuteen; walesilainen toimittaja oli tullut tutkimaan sitä keinotekoisesti aikaansaatua nälänhätää v. 1933. En ole itse aiemmin tällaisesta tiennytkään, eikä elokuvaakaan olla nähty. Se voisi olla kiinnostava, mutta rankka varmaankin. Mahtaakohan kirjastossa vielä sitä olla. Elokuva oli vuodelta 2020.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008334857.html
No niin, päädyin näköjään lasagnen tehtyäni ja ruokapöydässä istuttuani kirjoittamaan jopa elokuvasta, jota en ole edes nähnyt... Mutta ehkä tässä oli osansa silläkin, kun oltiin katsottu ajankohtaista aihetta ruudulta. Siinä virolainen asiantuntija oli pukeutunut Ukrainan väreihin. Ja minä sitten ajattelin, että voisinkin käydä etsimässä varastosta yhtä keltaista jakkua... jota tosin en nyt tähän hätään löytänyt.
Kovin sitä nyt on Ukrainan asiat olleet mielessä, mutta niinhän ne on monella...
Ja vielä tämäkin: Tänään muistui mieleeni vanhan laulun sanat: "...viimeisen kerran katson Dnjepriin ennenkuin lähden täältä pois..." Sitä on laulanut Tapio Rautavaara ainakin. Meilläkin se yhdellä hänen cd-levyllään on. Alla olevassa linkissä on tietoa laulun alkuperästä, joka on siis ukrainalainen.
https://www.kirjastot.fi/kysy/oliko-laulu-dneprille-kristallivirta-kielletty
Samalla sävekellä on laulettu myös hengellistä laulua nimeltä: Kristallivirta.
---
Eka kuva oli minulla innostajana. Toinen kuva on myöhemmin otettu, ja tuokin innostaisi kuvan tekoon.
Mutta hieman turhauttavaa on, kun sitä mitä näkee, ei saa paperille haluamallaan tavalla. Mutta se on jo jotain, kun huvittaa edes yrittää:)
Isä meidän -rukouksen lopussa sanotaan: " ...sillä sinun on valta, voima ja kunnia..."
Ne ovat siis Jumalan. Jeesus opetti sen rukouksen ja hän tiesi, mistä puhui.
Tänäkin aikana kysytään, kuka valtaa pitää? Ollaanko kestetty? Ajatukset ovat paljon Ukrainan kansan luona. Voimme hyvin kuvitella itsemmekin siihen tilanteeseen.
Rukoillaan Ukrainan puolesta. Sillä lopulta se asia on Jumalan käsissä; ei sen, joka meidän silmiimme saattaa näyttää mahtavalta.
Jotenkin tämä aika on muistuttanut enemmän mieliin myös sitä, että saa olla kiitollinen ihan siitä, kun iltaisin saa käydä nukkumaan omalle vuoteelleen, ja päivisin istua oman pöytänsä ääreen.
Se Jeesuksen opettama rukous; Isä meidän -rukous, tässä sanoin, joita minä siinä käytän: (sitä ei tarvitse posottaa kiireellä läpi kuin jotain litaniaa, vaan voi ajatella ja tarkoittaa, mitä sanoo)
Tapahtukoon
Sinun tahtosi
Myös maan päällä
Niinkuin taivaassa
Anna meille
Tänä päivänä
Meidän jokapäiväinen leipämme
Ja anna meille
Meidän syntimme anteeksi
Niinkuin mekin
Anteeksi annamme niille
Jotka ovat
Meitä vastaan rikkoneet
Äläkä saata meitä kiusaukseen
Vaan päästä meidät pahasta
Sillä sinun on
Valtakunta
Voima
Ja kunnia
Iankaikkisesti
Aamen
Rauhallista päivää sinulle!
Ehkä tämä on jo liikaa nuukuutta, mutta kun muutoinkin monesta materiaalista ainakin miettii, että mitä niistä vielä saisi, (vaikka ei niistä usein mitään silti teekään), niin mikseipä sukistakin... Eli siis, olipa eilen pohjista risaiset sukat, joista värkkäsin vielä käyttöön sopivat. Leikkasin risaisen pohjaosan pois, ja taitoin ehjän yläosan niin, että se sopi ommella osaksi pohjaa. Ompelun tein käsin.
Jospa kuvat selittää paremmin...
---
Ja tässä; vaateblogissani, jotain vähän nätimpää: virkkasin muutama päivä sitten kauluksen, kun oli niin tylsä kaulus yllä olleessa trikoopaidassa:
https://vaatekomerolla.blogspot.com/2022/02/virkattu-kaulus-peittamaan-tylsaa.html
Tässä loppuviikon aikana olen pikaiseen muutaman mieleen tulleen ajatuksen kirjoittanut kännykkään talteen. En ole saanut aikaiseksi kaivaa laatikosta uutta vihkoa esille, sillä sellaiseenhan ne varmaan olisi kirjoitettu, jos ei entinen olisi täyttynyt jo jonkin aikaa sitten.
Perjantaiaamu:
Sanot ettet jaksaisi lähteä kaupungille ruokaostoksille
Pienten rahojen kanssa miettimään mihin ne riittäisivät
Ruokkiaksesi perheesi tulevan viikon
Mutta enkö minä ole sama joka päivä
Eikö minulla ole rajattomat mahdollisuudet yllättää sinut
Haluaisitko sinä menettää sen kokemuksen nähdä kuinka minä tällä kertaa yllätän sinut
Kuinka järjestän asiat oman viisauteni ja voimani kautta
Haluaisitko todella jäädä siitä paitsi ja hoitaa homman itse
(Ja tämä oli siis se edellisen jutun päivä, jolloin autoa kaivettiin tien sivusta... Mutta auton kyydissä oli myös tyttären ostamat valmiit pizzerian pizzat ja hampurilaiset! Eipä tarvinnut edes ruoanlaittoonkaan ruveta sinä iltana:) Mutta onneksi en aamulla tiennyt tulevista auton kanssa touhuiluista!)
Lauantai:
Tuntuu että aina pitäisi puristaa itsestä jotain lisää
Mutta mitä kuivasta puristat
Sunnuntaiaamu:
Urheilujuhlan tuntua toisten mielissä
Itse en siitä innostu, en urheilusta välitä.
Mutta kadehdin sitä innostusta
Haluaisin itsekin innostua jostain yhtälailla
Tai jopa kovemmin.
Ja nyt soikin Maamme -laulu...
...kun oma maa voitti
---
Antaisitko Jeesus minullekin innostuksen
Johonkin, mitä sinä haluat antaa...
Miksi en voisi innostua Sinusta!???
Silmien avaamistako tässä tarvitaan
Aarteet on edessäni
Mutta en osaa innostua, en iloita
Anna minulle innostus Sinuun!
(Oletan, että suurin osa suomalaisista tykkää seurata urheilua edes jonkin verran. Minä en valitettavasti kuulu siihen joukkoon. Se on oikeastaan sääli, sillä olisi kiva voida innostua jostain, kuten urheilusta innostutaan!)
Tämä on tehty jos aiemmin. Tuota mökkiä olen kyllä ikkunasta ihaillut, lumikasat keittiön ikkunan sen edessä senkun vain kasvavat, joten nyt mökistä ei näy oikeastaan enää oveakaan.
Valokuvakin on tammikuullinen. Aura on työntänyt lumia isosti tähän eteen. Tavallaan haluaisinkin piirtää nykytilanteen, mutta en vain tunnu jaksavan aloittaa sitä.
Ensin aamupäivällä odoteltiin auraa, kun lunta oli taas tullut paljon. Auran käytyä saattoi ruveta kauppaan lähtöä puuhastelemaan. Minä lähdin edeltä roskapussi kädessä kävelemään, kun isäntä jäi autoa harjaamaaan. Kun olin jo roskapussin laatikkoonsa heivattuani ehtinyt aika pitkälle kävellä, rupesin taakseni välillä vilkuilemaan, että missä toiset viipyy, eli isäntä ja vanhin tytär. Ennenpitkää tuli soitto, että auto oli juuttunut kotiellä lumeen, kun ne tien reunat on, mitä on. No, minäpä siitä takaisin kotiin kävelemään, koska ei sitä kyytiä mulle nyt olisikaan tulossa. Auto oli ihan lähellä kotipihaa, lähimmän mäen laidassa. Isäntä ja tytär olivat sen kimpussa jo töitä tehneet. Piakkoin päästiin yrittämään autoa irti hankalasta tilanteesta, kun yksi takapyörä oli jo ojan puolella. Mutta saatiin se auto siitä pinteestä. Kun oli lunta lapioitu ja hiekkaa laitettu, ja isäntä ohjaimissa ja me naisväki tuuppaamassa.
Vanhin tytär teki eilen meille täydellisen yllätyksen, kun tuli etukäteen ilmoittamatta meille. Olin lähtenyt siinä iltahämärissä kävelemään ja lähellä kääntymispaikkaani näin, että edestä on tulossa jotain. Olin jopa vähän harmissani ja ihmettelin, että mikä sieltä... kunnes rupesin aavistelemaan, että olisiko tuo ... Ja olihan se:) Saapuva ei varmasti ihan tietänytkään kuinka iso ja mieluinen asia hänen yllättävä saapumisensa meille oli, vaikka sen hänelle sanoinkin. Mutta yllätinpä minäkin itseasiassa hänet, sillä hän oli toivonut ihan, että joku tulisi vastaan, vaikka ei oltukaan tietoisia tulostaan, ja niin minä sitten tietämättäni toteutin sen toiveen.
Hänellä oli niitä kantamuksiakin. Yhtä kassia kannoimmekin yhdessä loppumatkan. Ja mitä sieltä hänen kasseistaan paljastuikaan? Esimerkiksi nämä hienoudet, jotka hänen ystävänsä oli meille lähettänyt: ihanat ruusukupit!
Laitoin äsken toiseen blogiini muutaman linkin niitä varten, jotka on kiinnostuneita Israelin arkeologiasta. Tästä pääset vilkaisemaan:
https://toisestatodellisuudesta.blogspot.com/2022/02/kiinnostaako-israelin-arkeologia.html
---
Eipä täältä nyt muuta - kuin että lunta pukkaa jatkuvasti. Taas tänä aamuna sai kävellä nilkkoja myöten lumessa. Mutta onneksi aura kävi!
Kuva takapihalta, näkymä tänään tällainen.
Selitystä kuvaan. Minulla on soinut päässä hengellisestä laulusta sanoja: "...armosta vain, juhlavaattehissain, saan kiiruhtaa paikalleni..." * Aloitellessani piirtämistä, oli mielessä piirtää siihen istuvien joukkoon yksi, jota odotellaan, jonka tuoli on vielä istujaa vailla. Mutta ainahan ne piirrokset tehdessä vähän muuttuvat, ja niin nytkin. Saapuvia on enemmän, tyhjiä tuoleja myöskin. Mutta yhtäkaikki; jokainen saapuva on odotettu ja tervetulleeksi Isän toimesta ilolla toivotettu. Juhlat alkavat pian, kunhan kaikki tyhjät tuolit ovat täyttyneet. Isä on kääntänyt tuolinsakin siihen asentoon, jotta on hyvä toivottaa tulijat sydämellisesti tervetulleeksi❤️
 |
| Ihanaa kun tulitte! |
---
* Olipa hakusessa ne laulut sanat. En millään muistanut laulun alkua, kyselin ensin yhdeltä ystävältä, joka ei hänkään muistanut. Sitten kysyin toiselta ystävältä ja sieltä löytyi laulun numero ja alkusanat: "Sain hääjuhlaan kutsun mä taivaalliseen...". Laulun numero Hengellisessä laulukirjassa 605. Tätä ei vielä näkynyt olevan kuunneltavissa netin Hengellisestä laulukirjasta, koska se projekti on vielä kesken.
"Niin Herra sanoi palvelijalle: 'Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi..." Luuk. 14:23
"Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti." Matt. 25:34
Huomenna on ystävänpäivä, kuva sopii siihenkin:)
Eilinen kirppisostos seurakuntamme Löytöpuoti -nimiseltä kirpparilta. Siellä on alakerrassa paljon kirjoja ja niitä käymme isännän kanssa aina siellä käydessämme katsomassa.
Mutta sitten tähän kirjaan. Eikö ole ihana kansi ja nimi kirjalla! Ja sisältö oli pikaisen vilkaisun jälkeen sellaista, että sopii hyvin esim. masentuneen, allapäin olevan luettavaksi.
Ensimmäisen tekstin nimi onkin: "Lupausten tähtitaivaan alla". Siitä löytyy mm. tämä: "On aikoja, jolloin pilvet peittävät tähtitaivaan, mutta tähdet ovat siellä kaikesta huolimatta."
Tämä kirja on norjalaisen H. E. Wislöffin kynäilemä ja Kirjapajan kustantama. Tämä minun hankkimani opus on 3. painosta v. 1971. Suomennos Sointu Rö (eipä löydy näppäimistöstä norjalaista öötä...).
Suomessa löytyy paljon kirjoja Wislöffeiltä, joita on siis kaksi; eipäs, vaan kolmekin! Tunnetumpi minulle on Fredrik Wislöff, sitten H. E. Wislöff ja olipa vielä Carl Fredrik Wislöffkin. He ovatkin kaikki sukulaisia keskenään.
---
Kirjoitin kirjasta myöhemmin näin:
https://vaaranlaella.blogspot.com/2022/03/oikeaan-aikaan-luettua.html
Tuli yhtäkkiä mieleen, että pitää leipoa pullaa...
Milloinkaan lienen viimeksi tehnyt? Onko siitä aikaa vuosi tai mitähän lie, lieneekö viime vuonna ollenkaan tehty. Mutta tänä vuonna on nyt sitten, tämä kerta ainakin. Kun sen ajatuksen sain päähäni, rupesin sitä toteuttamaan. Vaan eipä ollut jääkaapissa rasvaa kuin vähän päälle 50 g. (On odoteltu auraa, niin olisi helpompi lähteä kaupoille.) Vaan muistinpa sitten, että pullanleivonnassa voi käyttää ruokaöljyäkin. Niinpä etsin netistä ohjeen. Ihan okei tuli, mutta sokeria olisin voinut laittaa taikinaan runsaamminkin kuin laitoin, vaikka jonkin verran ohjeen määrän jo ylitinkin.
Mikähän leivontakärpänen on puraissut, kun toissapäivänä tein puolukkapiirakka. Leivonta ei tosiaan kuulu lempipuuhiini.
(Hellan kellonaika on ihan puutaheinää. Kun se viimeksi meni sekaisin, enhän minä sitä oikeaan aikaan saanut. Paras on ihan perinteinen viisarikello! Sellaisesta näkee yhdellä silmäyksellä ja miettimättä jäljellä olevan ajankin.)
Tänä aamuna vielä auraamattomilla teillä, sai isommalle tielle tullessa sentään siirtyä kävelemään auton varhoissa. Se oli iso etu, vieläpä kun jäljet oli riittävän leveät.
