jos olisit silmin nähtävänä täällä?
Laittaisitko yksinkertaisen aterian,
siitä mitä kaapista löytyy?
Sanoisit: vähän riittää kyllä.Entä sitten, lähtisitkö kanssani kävelylle,
saamaan raitista ilmaa,
ihastelemaan Isän luomistöitä
tai kolaamaan juuri satanutta lunta?
Mitä sitten, kun tylsistyneenä kysyn:
mitä minä oikein tekisin?
Mikään ei oikein huvitakaan.
Sanoisitko: lepää vähän.
Päiväunetko ottaisin?
Mutta kun uni ei tule.
Tulisiko paremmin,
jos sanoisit vierellä:
"Minun rauhani,
sen minä annan teille"?
En näe sinua näillä silmilläni,
en kuule korvillani,
vaikka tahtoisin niin.
Kuulisinko sydämelläni kuitenkin,
näkisin Sanassasikin sen,
minkä lupasit:
olet täällä silti!
---
Kuva on kovinkin talvinen, mutta runokin on kirjoitettu jo lähes kuukausi sitten.
Ehdin jo äsken pelästyä, että hävisi koko runo... Olin julkaisemassa sitä, mutta en tiedä mitä tein, kun koko juttu hävisi. Onneksi se oli kirjoitettuna myös toisen blogini luonnoksissa. Vihossa tätä ei ollut. Täytynee kirjoittaa paperillekin...
Onpas ihana runo! Oon monta kertaa itsekin miettinyt että mitä Hän sanoisi tietyissä tilanteissa, jos vaikka oltaisiin eletty siihen aikaan kun Hän oli näkyvänä täällä maan päällä:) T: Villasukkavihulainen
VastaaPoistaKiitos:) On ollut tylsä päivä, kun tuota kirjoitin. Sitä on joskus tosiaan mielenkiintoista miettiä, millaista olisi sellainen arki, että Hän olisi silmillemme näkyvänä:)
Poista