Tämän aamun ajatuksia - Pelataanko upporikasta ja rutiköyhää?

"...eli joka päivä ilossa loisteliaasti." Luuk. 16:7

Aamu tuntui jotenkin ankealta; ulkona harmaata ja nykyinen rajoittunut ja epävarma elämä, siinä ne ensi ajatukset. Huokaisin tuonne ylöspäin jotenkin siihen tapaan, että toivoisin saavani iloa. Jäin miettimään tuota ilo-asiaa.
Sitten otin tälle päivälle merkityn lukuosuuden pienestä punaisesta Uudesta Testamentistani. Se luettava osuus oli tämä: Luukas 16, jakeet 19-31, eli luku loppuun. Siinä Jeesus kertoi vertauksen rikkaasta ja köyhästä. Rikas oli se, joka eli "joka päivä ilossa loisteliaasti". Köyhä oli sairas; hän makasi rikkaan talon edessä runsaissa paiseissaan, ja ruokana oli vain murusia. Sitten tapahtui molemmile jotain: kumpikin kuoli. Köyhä ehkä paiseisiinsa, mutta rikkaan kuolinsyytä ei mainita. Mutta kuoleman jälkeen köyhän ja rikkaan osat olivat vaihtuneet: toinen oli vaivoissa, toinen lohdutettu. Eikä siihen ollut sinänsä syynä rikkaus tai köyhyys. Siihen oli syynä se, kuinka he olivat suhtautuneet Jumalan ilmoitukseen. Toinen ei ollut välittänyt Jumalasta täällä ajassa, sillä hän lienee toteuttanut omia ajatuksiaan siitä, mikä oli hänelle hyvää. Toinen eli kurjuudessa, mutta oli kuitenkin Jumalan oma. Kumpi lopulta oli hyvä elämä? Vastaus löytyy siitä, mitä tämän ajallisen elämän jälkeen seurasi. Tämä ajallinen on vain alkusoitto tulevalle.

"Sillä  mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?" Mark. 8:36 sekä Luuk. 9:25

Jeesus puhui ennen kärsimistään opetuslapsileen: "Niin on myös teillä nyt murhe; mutta minä olen taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne." Johanneksen evankeliumi 16:22

Ei ole väärin toivoa täällä iloa ja kaikenlaista hyvää. Emme me kukaan vastuksista ja vaivoista pidä. Mutta kaikki täällä ajassa on vain pölyhiukkanen iankaikkisuuteen verrattuna, jonka eteisessä me ikäänkuin olemme täällä. Olemme käymässä täällä, iankaikkisesta lähtöisin olevana itsekukin.

Joku voi mielessään kysyä ja päivitellä, että miksi minä niin paljon näistä kirjoittelen? No, sen takia, että Raamattu ei ole satukirja. Ja sen takia, ettei kukaan jäisi osattomaksi Jumalan armosta. Jumala on ehdoton - mutta myös armollinen, niitä kohtaan, jotka häntä vain avuksi tahtovat huutaa. Vaikka olisit koko elämäsi ollut Jumalaa vastaan, pilkannutkin häntä, ei hän sinua ulos heitä, vaikka viimeisillä hetkilläsi häntä avuksi vasta huutaisit.

"Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat." Jes. 35:10

-------

Lasarus makaa paiseissaan rikkaan talon edessä
ja koirat on seuranaan... (lisätty tänään piirretty kuvitus)

  Iloa päivääsi!